tiistai 12. tammikuuta 2010

冬休みも終わってしまった!

Fuyuyasumi mo owatteshimatta!
Talvilomakin loppui!

EDIT myöhemmin:
*pienen pientä lisäilyä Samurai High School -kohtaan*

Ja paluu kouluun oli edessä. Itse asiassa jo viime perjantaina, mutta olen ollut vähän laiskalla päällä, enkä siis ole ehtinyt kirjoitella mitään.

Noh, onneksi koulupäivä ei ollut rankka, saimme uudet kirjat, tekstikirjamme 日本語中級J301 (Nihongo chûkyû J301) ja tulevan kanjikirjamme Intermediate Kanji Book vol. kakkosen. Kävimme ensimmäisen kappaleen kirjasta, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Pääsimme myös vähän tavallista aiemmin, joten se oli mukava juttu se.

Viikonloppu meni kavereiden kanssa draamatessa. :P Katsoimme ensin Akihabara@DEEPin loppuun, jonka jälkeen seuraavana iltana aloitimme Buzzer Beatia. Akihabara@DEEP on kyllä varmasti yksi randomeimmista näkemistäni sarjoista! :D Mutta se oli hauska ja siinä oli kivoja hahmoja! Buzzer Beat vaikutti myös oikein hyvältä, pitäisi sekin katsoa tässä lähiaikoina loppuun. Katsoin myös viimein Samurai High Schoolinkin loppuun, kun viimein löysin viimeiset jaksot. Ja pidin siitä -edelleen- aika lailla liikaa. Vaikka sitä sarjaa katsoessa saakin hakata päätään seinään ja välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa ja se on ihan seko ja tyhmä, mutta silti se onnistuu olemaan ihan loistava. No tietysti riippuu keneen tämäntyyliset sarjat uppoavat, mutta ainakin minuun se upposi! (Tai sitten huumorintajuni vain on yksinkertaisesti niin huono!)

Noh, mitä voi ajatella sarjasta, joka kertoo Mochizuki Kotaro-nimisestä 17-vuotiaasta lukiolaispojasta, joka on hyvin happy-go-lucky, luokkansa pelle ja kunnon nössö, joka ei voi sietää tappeluita tai riitelemistä. Eräänä päivänä hän sattuu nukahtamaan tunnille, näkee samurai-unta, ja kun hän säpsähtää hereille, on jo matematiikan tunti ja hänen opettajansa määrää hänet kirjoittamaan historianesseen. Hän päätyy erääseen hieman hämmentävään kirjastoon, jossa hän saa käsiinsä kirjan, jossa kerrotaan Sengoku-kaudella eläneestä sillä hetkellä 17-vuotiaasta Mochizuki Kotaro-nimisestä samuraista. Sitä kirjaa lukiessaan Kotaro kokee yhtäkkiä, kuinka hänen sydämensä rupeaa hakkaamaan todella voimakkaasti ja tulee kaikenmaailman valoefektejä sun muuta kivaa. Noh, ei sillä hetkellä siitä sen enempää, mutta Kotaro joutuu myöhemmin hankaluuksiin ja putoaa siinä rytäkässä portaat alas. Toinnuttuaan hän ei aivan olekaan oma itsensä, vaan hänen ruumiinsa onkin vallannut *tadaa* Samurai!Kotaro! Ja sitten hän on tosi kovis ja cool ja hihattomassa paidassa ja vähän omalaatuinen ja puhuu sengoku-kauden japania mistä muut saavat aikamoisen hämmennyksen. Kotaro kuitenkin muuttuu taas takaisin omaksi itsekseen, mutta myöhemminkin, jos hänelle käy jollain tapaa pahasti tms, samurai!Kotaro ottaa vallan. :D Että sellainen sarja. Näin lyhykäisyydessään. Pääosissa nähdään Miura Haruma Kotarona ja Anne Kotaron lapsuudenystävänä Nagasawa Aina. Shirota Yu puolestaan esittää nössöä, änkyttävää, mutta aivan älyttömän söpöä ja suloista Nakamura Tsuyoshia. :D Täytyy kyllä sanoa, kaikki näyttelijät ovat rooleissaan loistavia! Etenkin Miuralta tämä rooli on yksi parhaimpia, ellei tähän asti paraskin! Annekin on oikein hieno Nagasawan roolissa~ Samoin pidin hirveästi nuorten opettajasta, Miki Sayakasta jota esittää Ichikawa Mikako. Ja kuten eräs kaverini totesi, tämä sarja on siinäkin mielessä kiva, etteivät henkilöt ole kuvankauniita ja täydellisesti laitettuja, vaan suhteellisen tavallisen näköisiä, eikä esimerkiksi hiuksiin ole käytetty montaa tuhatta kerrosta lakkaa, vaan ne on suhteellisen luonnollisen näköiset, hieman pörrössä eikä mitään älyttömän hienoja kampauksia.

Ottakaa tästä nyt vielä sarjan opening-video, jossa näkyy hyvin kontrasti näiden kahden Kotaron välillä! :D


Vaikutan taas hirveältä draamanörtiltä, mutta kun katsoo niitä tekstittämättömänä, saa siitä oikein hyvää kuullunymmärtämisharjoitusta! :-) Kielten opiskelijana yksi parhaimpia tunteita on se, kun huomaat ymmärtäväsi koko ajan enemmän ja enemmän. ^_^

perjantai 1. tammikuuta 2010

明けましておめでとうございます!

Akemashite omedetô gozaimasu!
Hyvää uutta vuotta!

Niin taas yksi vuosi loppui ja uusi alkoi.
Aloitetaan nyt kuitenkin loman alusta. Meillä oli siis lopputentti 17. päivä, jonka jälkeen kiersin kämppäni kautta asemalle ja kotiin. Täällä olen lusinut siitä asti. Joulunaika oli muuten taas mukavaa aikaa, mutta se meni koko meidän sakilta enemmän tai vähemmän sairastaessa, mikä ei ollut mikään kiva juttu. Lahjaksi sain kaikkea kivaa ja tarpeellista.

Vuodenvaihdetta tuli vietettyä kaveriporukalla Munchkinia (Jonka voitin!!!), Dominionia/Valtakuntaa, Naruto Ultimate Ninja nelosta (Pelattiin siis sitä tappelumodea, ei seikkailu) ja Soul Calibur olikohan se kolmosta pelatessa. Oli oikein mukavaa! ^^ Oikea käsi vain meinasi välillä sanoa poks kun sai hakata ihan tosissaan, etenkin Narutossa. (Ja kaikesta siitä hakkaamisesta huolimatta hävisin lähes 100-0.. Sen siitä saa kun on ollut pienestä asti Nintendo-ihmisiä ja pleikkarin nappulat menee kaikki ihan sekasin enkä ikinä paina oikeaa nappulaa oikeaan aikaan.. Ja kun tuossa Naruto-pelissä pitää tehdä comboja näpyttelemällä kaikenmaailman ihme jutsuja, mitä en ikinä ehtinyt tehdä.. Soul Caliburissa pärjäsin jo paremmin kun siinä ei tarvinut näpytellä niitä comboja...) o.O Noita pelejä pelatessa vain tuli ikävä Super Smash Bros. Meléetäni koska en ole pelannut sitä pitkiin pitkiin aikoihin! ;n;

Noiden lisäksi olen ehtinyt katsomaan draamaakin. Katsoin Ohitorisaman loppuun, The Quiz Show'n kakkoskauden kokonaan ja Love Shufflenkin uudestaan. (Nyt tunnen itseni ihan draamanörtiksi, mutta en minä nyt ole koko aikaa vain istunut draamoja tapittamassa!) Suosittelen jokaista niistä!

Nyt pitäisi ottaa koulukirjoja vähän käteen ja ryhtyä kertaamaan kanjeja ja etenkin radikaaleja, koska ne ovat jääneet vähimmälle huomiolle. Eipähän kevätlukukauden aloitus olisi niin karseaa kun on joululomalla ehtinyt unohtaa kaiken. ^^;

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Tenttiangstia

Huomenna olisi kielen lopputentti. En sinänsä ole paniikissa, olen vain tympääntynyt (tai sitten tämä on eräs paniikin muoto). Noh, en tässä lähde angstaamaan sen enempää, vaan voisi ehkä vähän jo bilettää sitä että huomenna alkaisi sitten viimein se ansaittu joululoma! Saa taas syödä kaikkea hyvää, löhötä, katsoa draamaa ja ladata akkuja kevätkautta varten~ \o/ Ja no tietysti myös opiskellakin, ettei ihan kaikki katoa päästä joululoman aikana!

明日の試験、頑張る! Ashita no shiken, ganbaru! Teen parhaani huomisessa tentissä! o9

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

"シャララ ラララ 歌を唄おう~"

"Shalala lalala uta o utaô~"
"Shalala lalala laulan laulun~"

Kielitentti olisi ensi viikon torstaina. Mikä tarkoittaa siis hirveää stressiä ja kanjien raapustelua joka paperin kulmaan jne jne. Kaiken tämän stressin keskellä musiikki on kyllä yksi parhaita mielen tuulettajia, ainakin minulle! Ja etenkin seuraava kappale saa jokaisella kuuntelukerralla hymyn yhtä leveäksi~ : P Olkaa hyvät, Kato Shigeaki - Shalala Tambourine (加藤成亮 - シャララタンバリン)

maanantai 7. joulukuuta 2009

日本語能力試験

Nihongo nôryoku shiken
JLPT-koe

Pieni päivitys. Kävin siellä JLPT-kokeessa. Siitä jäi ihan hyvä mieli, mutta varmaksi en mene sanomaan mitään. Koe siis koostui kolmesta osasta, joiden välissä pidettiin pieni parinkymmenen minuutin tauko. Ensin oli kirjoittaminen ja sanasto -osio, joka kesti 35 minuuttia. Sen jälkeen oli kuunteluosio, joka kesti myös sen 35 minuuttia. Viimeisenä oli luetunymmärtäminen ja kielioppi, joka oli vähän pidempi ja kesti 70 minuuttia. Meinasin nukahtaa pulpettiini kun viimeisessä osiossa olin valmis noin puolta tuntia ennen kokeen päättymistä, minkä jälkeen kyllä vielä tarkistelin vastaukseni, mutta aikaa jäi siltikin reippaasti. Poistua ei saanut ennen kuin koe virallisesti päättyi. Ja kun viimeistä edeltävä osio oli se kuullunymmärtämisosio, jossa eräs puhuja puhui hirveän hitaasti ja rauhallisesti, joten häntä kuunnellessa ehti jo vajota pienimuotoiseen koomatilaan. ^^; Tulokset saamme todennäköisesti joskus maaliskuulla, joten odotellaan sinne asti.

Ja no muuten viikonlopun Helsingin-reissu oli oikein mukava. Sain uudet kengät ja uuden Zelda-mangan ja kävimme syömässä hyvää sushia Kampin Daruma-sushissa~ Ja tuli vietettyä myös pienimuotoisia pikkujouluja kavereiden kanssa glögin, pipareiden ja itsetehtyjen torttujen kera~ ^^ Kiitos! <3

Mutta tämänkään jälkeen ei oikein voi rauhoittua, sillä joulun kielitentti on jo 17. päivä. Ja myönnettäköön, olen kanjeissa vähän liikaakin jäljessä. Nyt täytyy ottaa itseä Oikeasti niskasta kiinni ja päntätä ihan sinne tenttiin asti. Uusien draamasarjojen aloittaminen on täysin kielletty, ikenai. Dame. Zettai dame. Sen verran annettakoon armoa, että saan katsoa sen yhden Ohitorisaman joka mahdollisesti joskus perjantain jälkeen tulee. Eihän sitä nyt voi Ihan koko aikaa olla vain nenä kiinni kirjassa. Silloin ainakin minulla menisivät kaikki asiat ihan sekaisin, eikä loppujen lopuksi osaa yhtään mitään.