Torstaina sai taas todeta osaavansa ajoitukset. Kävimme koulussa läpi tekstikirjastamme kappaletta, joka käsitteli lääkärissä käyntiä. Tarvitseeko sanoa enempää? Noh, kerronpa nyt kuitenkin. Kävimme kyseistä kappaletta läpi, ja kun tuli kahvitauon vuoro, laskeutuessani koulumme ulkoportaita alas, jalkani tuli maahan (luojan kiitos pääsin ne portaat kuitenkin alas!) jotenkin hieman huonossa asennossa, oikea nilkkani pyörähti ihan kivasti ja taisin ottaa kauniita steppausaskelia. Ensin ajattelin, ettei siinä mitään ihmeellistä sattunut, minulle kun sattuu tällaisia ihmeellisiä nilkkojen lipsahduksia jatkuvasti, eikä niissä ole sattunut mitään. Päivän mittaan pienoinen jomotus jalkaterässä ei kuitenkaan lakannut, minkä vuoksi käveleminen sattui jonkin verran, mutta olin silti urheasti koulussa loppupäivän. Laapustin takaisin kämpille, jossa sain todeta jalkapöytäni olevan turvoksissa ja alkavan mennä ulkosyrjästä mustelmalle. Siinä vaiheessa totesin että ehkä jalkani saikin hieman isomman tällin ja ei muuta kuin Terveyskeskukseen. Siellä jalkaani katsonut hoitajalääkärimikälievirallisestiolikaan totesi, ettei siinä murtumaa ole, vaan nivelside sai tällin ja on siksi turvoksissa ja menee mustelmalle. Hän antoi sellaisen kertakäyttöisen jääpussin mukaani ja passitti kotiin. Odotin kauhulla seuraavaa päivää että kuinka kipeä jalkani saattaa olla kun en loppujen lopuksi hirveästi jaksanut paikoillani olla, eikä allekirjoittanut omista kämpillään sellaista peruslääkettä kuin Burana tai muu vastaava särkylääke.
Noh, onneksi jalkani ei vihoitellut pahemmin seuraavanakaan päivänä, kävely vain sattui edelleen hieman, selvisin koulupäivän hienosti ja lähdin pian koulun loputtua asemalle ja hyppäsin junaan ja vanhempieni luokse. Se tosin oli suunnitelmissa jo aiemmin, en siis nimenomaan tämän takia raahautunut vanhempieni riesaksi! x) Painavasta vetolaukusta huolimatta vaihto Seinäjoella onnistui myös hienosti (kiitos hissien! :P). Kotoa löytyi sekä Orudista että Trombosolia, joita laitoin heti eilisiltana, minkä ansiosta turvotus on jo laskenut huomattavasti, eikä jalka ole enää kipeä, paitsi silloin jos varpaita taittaa ylöspäin (hassua). Mustelma tosin on ihan mojovan näköinen vieläkin. Joten ei siinä onneksi sen pahemmin käynyt, mutta koko juttu vain oli jotenkin niin surkuhupaisa. Ainakin eläydyin teksteihimme! Ai miten niin liikaa? Hys ny! :')
Täytyy vielä kiittää kavereitani, joista toinen lähti seurakseni terveyskeskukseen ja neuvoi Vaasan paikallisliikenteen kanssa, sitä kun en ollut kertaakaan aiemmin käyttänyt, vaikka olen jo reilun vuoden siellä asustellut, ja toinen puolestaan tuli yöksi (sekin oli kyllä suunniteltu jo aiemmin, mutta kuitenkin!) ja molemmat vielä tulivat saattamaan minua asemalle seuraavana päivänä~ Ottakaa sydämet~ ♥ ♥ :3
Mutta joo, se siitä. Saimme tosiaan jo takaisin ne aiemmin mainitsemani käännöstehtävät. Omalta osaltani olen tyytyväinen, sillä tekstistäni oli varsinaisesti yliviivattu ja korjattu kolme kohtaa ja neljä muuta kohtaa oli suluissa, käsittääkseni tarkoittaen sitä, että kyseiset kohdat eivät olleet varsinaisesti väärin, mutta ne olisi voinut jättää poiskin. Varsinaisia pisteitä tai arvosanoja emme niistä saaneet.
